Turvataidot ja seksuaalisuus



TURVATAITOKASVATUKSELLA vahvistetaan lasten omia taitoja puolustaa itseään ja pitää huolta rajoistaan kiusaamisen, väkivallan, houkuttelun ja ahdistelun tilanteissa. Turvataitokasvatus on lasten omien voimavarojen ja selviytymiskeinojen laaja-alaista vahvistamista. Sillä pyritään edistämään lasten itsearvostusta ja itseluottamusta, tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä hyviä kaverisuhteita. Lapsia ohjataan huolissaan kääntymään turvallisten aikuisten puoleen. Turvataitokasvatuksella pyritään ehkäisemään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Vastuu lasten turvallisuudesta on aikuisilla. Turvataitokasvatusta toteutetaan yhteistyössä kotien kanssa ja moniammatillisessa yhteistyössä.
Aiheeseen liittyvä kuva

Turvataitoja lapsille: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90799/URN_ISBN_978-952-245-796-7.pdf?sequence=1


Seksuaalinen kehitys on koko elämän pituinen matka. Pienen lapsen seksuaalisuus on etenkin oman kehon haltuunottoa ja tunteiden hallinnan opettelua. Se on läheisyyttä ja tykkäämistä, mielihyvää omasta kehosta ja tiedonjanoa. Se on myös sopivuussääntöjen harjoittelua ja itsemääräämisoikeuden opettelua. Samalla opitaan asenteet omaa kehoa, tunteiden näyttämistä ja läheisyyttä kohtaan.

Lapsille seksuaalisuudesta puhuminen tarkoittaa puhetta kehosta ja itsestä huolehtimisesta, ihmisenä olemisesta, ihmissuhteista ja omista oikeuksista. Siihen liittyvät joskus ohimennen myös kysymykset siitä, mistä lapset tulevat. Kaikki ihmisen elämään liittyvät asiat kiinnostavat lasta.
On hyvin tärkeää, ettei lapsen kysymyksiä kielletä tai paheksuta. Muuten lapsi ajattelee, että tässä on jotain pahaa tai sopimatonta. Seksuaalisuudesta kerrotaan myönteiseen sävyyn, koska puhutaan lapsen omasta elämästä, omasta kehosta ja sen arvostamisesta. Samalla luodaan pohjaa hänen tulevalle seksuaalisuudelleen.

Lapsi tarvitsee yksinkertaista ja selkeää tietoa, joka sopii lapsen näkökulmaan ja ikään. Hän ei tarvitse kuvailuja aikuismaailman seksistä ja seksuaalisuudesta.
Perussääntö on, että jos lapsi kysyy, pitää aina vastata. Esimerkiksi: Vauvoja tulee vauvansiemenestä. Ei naurunalaiseksi tekemistä, härskiä puhetta eikä Haikara tuo vauvat -satuja. Satukirjoja voi toki käyttää apuna ja eläinvanhempien perheellistyminen voi olla mukava tie vauvojentekotietoon.
Aina ei tarvitse toimia lainkaan, jos lapsi tutkii itseään, ilmentää jotenkin omaa uteliaisuuttaan tai hakee mielihyvää. Ota aikalisä, punnitse asiaa vielä kerran. Soita vaikka hyvälle ystävälle, jotta voitte yhdessä miettiä, onko tilanteessa tarpeen puuttua lapsen tekemisiin vai ei. Mieluummin siis myönteistä kuin kielteistä puhetta lapselle. Rajaa lapsen tekemisiä ystävällisesti. Seksuaalisuus on iloinen asia, joka liittyy mielihyvään ja turvallisuuteen.
Lapset ihastuvat myös samaan sukupuoleen kuin he itse ovat. Ihastumisessa on kyse lapsuuden tunteista, joita ei kannata alkaa arvioida seksuaalisen suuntautumisen kautta, vaan suurina ja todellisina tunteina joiden kanssa pärjäämistä harjoitellaan. Siksi on tarpeetonta luokitella tunnetta hetero- tai homoseksuaalisuuteen. Lapsi on ihastumisissaan aikuisuuden määritelmien ulkopuolella.
Lapsen kanssa kannattaa puhua tykkäämisen, ystävyyden, ihastuksen ja rakkauden eroista. Samalla voi puhua siitä, miten näitä tunteita voi osoittaa, miten kavereita kohdellaan sekä kertoa ystävyyden pelisäännöistä. Kiintymyksen tunteet läheisiin ovat hienoja ja arvokkaita asioita, joita tulee kunnioittaa ja vaalia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti